Vaikka asuisi seudulla, jonne toiset tulevat lomalle, haluaa joskus itsekin jonnekin muualle. Työntäyteisen
kesän jälkeen päätimme lähteä muutamaksi päiväksi pohjoisemmille kävelyretkille. Koska aikaa oli vajaa viikko, Lappiin ei ehditty, mutta Kuusamoon ja Suomussalmelle kumminkin. Suunta herätti viimeisessä espanjalaisessa asiakasryhmässä kummastusta.
Mutta kun meillä on nämä koirat – tässä salanimillä Paksutyttö ja Pilkkupoika – joita ei mitenkään raaski jättää hoitoon, joten Suomessa ja luontokohteissa
on pysyttävä. Molemmat ovat viisivuotiaita lintukoiria, jotka ovat koko ikänsä toimittaneet leikkikoiran virkaa, joten mitään vaaraa tai vaivaa niistä ei ole, mitä nyt Paksuntytön koko ja Pilkkupojan vauhti saattavat
hätkähdyttää.
Kiersimme Pienen Karhunkierroksen, Kiutakönkään reitin ja Oulankajoen
kanjonin, eivätkä portaat, jyrkänteet tai riippusillat koiria ihmetyttäneet tai väsyttäneet. Sitten ajelimme Suomussalmelle Hossaan, joka on mieltäni kiehtonut siitä asti, kun luin Veikko Huovisen turistiodotuksia irvivästä
tarinasta murjaisun ”Arrivederci Hevonperseenmutka Hossa”. Moinen paikka on todellakin olemassa!
Myös
on olemassa Julma Ölkky, jonka nimi aiheutti lapsena väristyksiä. Tämän rotkojärven ympärillä – kirjaimellisesti – on tuote nimeltä ”Ölökyn ähkäsy”. Sehän piti lähteä
kiertämään ja olla yötä – arveltiin näet, ettei saman päivän nimiin jakseta koko rundia, sillä Karhunkierroksen satojen porrasaskelmien sijaan maastossa oli juurien ja kivien kirjomia nousuja ja laskuja. Ähkäisyjä
saattoi päästä useampiakin, mutta eivätpä vain koirat näyttäneet väsyvän, vaikka kotioloissa enin osa ajasta kuluu leppoisasti torkkuen. Miten noiden elukkojen kunto oikein pysyy?
Ihmeesti kesti kyllä kuusi- ja seitsemänkymppisenkin kunto, vaikkei vuosikausiin ole päivätolkulla
patikoitu. Onkohan se oikeasti niin, että lahjattomat treenaa...? Tai jotain ”minkä nuorena oppii” -juttuja?
Lällärireissu tämä kyllä sikäli oli, että yövyttiin lakanoiden välissä paitsi sinä yhtenä yönä. Nykyään on varsin hyvin tarjolla sisätilamajoitusta lemmikkieläinten
kanssa liikkuville – lienevätkö yrittäjät tehneet kylmiä laskelmia ja todenneet, että koirallisia on enemmän kuin allergisia? Tai sitten kapasiteettia on vain enemmän, ja kaikille löytyy tilaa.
Ölkynperän laavulle ei olisi muita mahtunut, mutta eipä ollut pyrkimässäkään. Paksutyttö
nukkui rasvakerroksensa ja tuhdin turkkinsa turvissa, mutta Pilkkupoikaa rupesi paleltamaan, vaikka kuinka painautui Paksuntytön ja isännän kylkeen. Heräsin siihen, että otus tunki minun ja isännän väliin ja jonkinlainen
äitirefleksi sai avaamaan makuupussin vetoketjun.
Ripeästi koira pujahti pussiin, ojensi kuononsa kaulaani
vasten ja nukahti asentoa etsimättä siihen paikkaan. Koskaan en ole elukoiden kanssa nukkunut, mutta tämä tilanne osui suoraan johonkin muinaiseen metsästäjä-keräilijän geeniin - hetki erämaassa oli tuttu tuhansien
vuosien takaa ja vaikutti kovasti onnelta.
(julkaistu kolumnina Itä-Häme-lehdessä 3.10.2016)